Amorphiksen tarinan viimeisin luku on varmasti tullut viime vuosina tutuksi kaikille vähänkin kotimaista metallia seuraaville, mutta tästä huolimatta on mahdotonta lakata ihailemasta näinkin ikiaikaisen suomalaisen metalliorkesterin niin sanottua jälleen syntyä. Jo muutama vuosi sitten tapahtunut Tomi Joutsenen liittyminen Amorphiksen riveihin, tätä seurannut uuden ajan albumi Eclipse ja vielä tätä seuranneet energiset keikat olisivat olleet tarpeeksi nostamaan Amorphiksen ihan uudelle tasolle tätä edeltäneisiin vuosiin nähden, mutta vielä mitä. On kulunut vajaat kolme ja puoli vuotta Eclipsen julkaisusta, kun Amorphis puskee ulos jo kolmatta kokopitkäänsä nykyisellä aikakaudellaan. Viime vuosina bändi on ehtinyt niittää varsin ristiriitaisiakin ajatuksia uusimmasta suuntauksestaan ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että valtaosa väestöstä on ottanut Eclipsen, Silent Watersin ja Skyforgerin Amorphiksen avosylin vastaan.

Skyforgeria voisi kohtalaisen helposti käsitellä täysin omana hengentuotoksenaan, mutta lähes välttämättä albumia lähtee peilailemaan myös edeltäjiensä Eclipsen ja Silent Watersin kautta. Tämän hienon albumitrilogian sisältä on nimittäin mahdollista löytää harvinaisen selkeällä tavalla niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksiakin. Puhtaasti sävellyksien kannalta Skyforger ei ole kokonaisuutena ihan yhtä suoraviivaisesti tarttuva albumi Eclipsen tavoin, eikä toisaalta yhtä tummasti tunnelmoiva kuin Silent Waters. Sen sijaan Skyforger yhdistelee näiden albumien hienoimpia puolia ja tuo mukaan vielä hieman aiempaa progressiivisempia ja kulmikkaampia Amorphis-ulottuvuuksia, mutta myös yhä vinkeämpi tarttuvuus saa osuutensa albumin annista. Suurimmat askeleet eteenpäin Amorphis on kuitenkin ottanut kolmen albuminsa kaaressa nimenomaan vokalisointien, yhteensoiton ja tuotannon varrella. Skyforger on nimittäin teknisesti miellyttävin näistä albumeista, kun Tomi Joutsen yltää laulusuorituksissaan yhä voimakkaampiin tulkintoihin, Amorphiksen soitossa on hurmosta enemmän kuin koskaan aiemmin ja samalla myös soundien tunkkaisuus on jäänyt taakse.

Kun Skyforgerin kimppuun on kerran päästy käsitellen albumia sekä yksilönä että edeltäjiensä seuraajana, on samaa linjaa helppoa jatkaa myös itse kappaleista puhuttaessa. Niin vahvoja albumeja kuin Eclipse ja Silent Waters olivatkin, erottuivat ensimmäisenä mainitulta edukseen nimenomaan suurin osa tarttuvimmista ja suoraviivaisimmista eepoksista, kun taas jälkimmäisen tapauksessa albumin parasta antia olivat nimenomaan moniulotteisen vangitsevat tunnelmoinnit. Skyforgerilla Amorphis onnistuu melkein löytämään täyden tasapainon tämän linjan välillä, minkä takia onkin hieman sääli, etteivät itse sävellykset yllä täysin samaan hurmokseen. Skyforgerin parhaat palat kuullaan nimittäin yhtälailla Sampon, Sky Is Minen, Skyforgerin ja From Earth I Rosen kaltaisissa monitasoisemmissa sikermissä, kuin todella hienosti suoraviivaisemmin rullaavista From the Heaven of My Heartista, My Sunista ja Highest Staristakin. Kun molemmat nykyisen Amorphiksen ääripäät ovat näinkin hyvin hallussa, olisi Silver Briden jankkaavuuden, Majestic Beastin muhkuraisuuden ja Course of Faten eleettömyyden sijaan toivonut kuulevansa samaa laatua läpi albumin.

Tarina päättyköön samalla rakenteella kuin se alkoikin. Yksittäisenä Amorphis-albumina Skyforger on ehdottomasti hieno kokonaisuus, jonka suurimmat puutteet löytyvät tällä kertaa aavistuksen ailahtelevaisen kappalemateriaalin suunnalta, jonka ansiosta albumilla kuullaan sekä joitakin vahvimpia että heikoimpia Amorphis-veisuja bändin tuoreimman trilogian ajalta. Mitä taas tulee kolmikkoon Eclipse, Silent Waters ja Skyforger, jää Amorphiksen uutukainen hiuksenhienosti sille viimeiselle sijalle vertailussa, mikä ei tosin tarkoita tämän albumin kohdalla mitään erityisen kielteistä. Kieltämättä hetkittäin alkaa tuntua siltä, kuin Amorphis olisi jo kyntänyt tietyt pellot läpeensä uudella aikakaudellaan ja itse asiassa Skyforgerin parhaat kappaleet herättävätkin toiveita tulevasta Amorphis-albumista, jolla jätettäisiin suoraviivaisimmat ja hittihakuisimmat kappaleet hieman sivummalle polveilevamman ja bändin teemaan vielä paremmin sopivien eeposten tieltä.