On kulunut jo yli puolitoista vuotta siitä hetkestä, kun PMMP soitti Helsingin Huvilateltassa 'Leskiäidin tyttäret' kiertueen päätökseksi vähintään kotimaisessa mittakaavassa valtavan jäähyväiskeikan, joka kattoi lähes koko bändin siihenastisen tuotannon. Jollain tavalla kyseinen keikka tuntui yhden aikakauden lopulta ja muutenkin lopulliselta tapahtumalta, ihan kuin koko PMMP olisi hyvästelty samaisessa tapahtumassa. Näin ei kuitenkaan kaikeksi onneksi tapahtunut, kun noin yhdeksäksi kuukaudeksi suunniteltu tauko pysyi aisoissaan ja lopulta PMMP ehti tämän niin sanotun tauonkin aikana soittaa keikan jos toisenkin ja työstää tämän päälle niin 'Puuhevonen'-lastenlevyn kuin 'Kuulkaas live!' DVD:nkin. Nyt kaksi ja puoli vuotta 'Leskiäidin tyttärien' jälkeen julkaistava 'Veden varaan' osoittaa hyvinkin yllättävällä tavalla, kuinka jokin aikakausi PMMP:n historiassa loppui Huvilatelttaan, laskentatavasta riippuen neljännen tai viidennen albumin viedessä bändiä eteenpäin.
Niin hienoja albumeja kuin 'Kovemmat kädet' ja 'Leskiäidin tyttäret' olivatkin, saattoi niiltä aistia tietynlaista todella monenlaisien kappaleiden yhdistelmän aiheuttamaa kokoelmamaisuutta ja jopa keskinäistä sisarusalbumimaisuutta. 'Veden varaan' tekee välittömästi eroa edeltäjiinsä koko olemuksellaan ja korostaa erilaisuuttaan jatkuvasti albumin eri tasojen auetessa. Ensimmäisenä voi huomata, kuinka Jori Sjöroosin sävellykset soivat nyt yhtä aikaa entistä ilmavammin, täyteläisemmin ja tunnelmallisemmin varsinkin monitasoisien koskettimien tuodessa soundiin entistä enemmän syvyyttä ja esimerkiksi haitarien, pianojen ja akustisuuksien kaltaisien soitinvalintojen sävyttäessä ilmapiiriä jatkuvasti. Pian tämän kaiken voi huomata menevän jopa niin pitkälle, että albumilla kuullaan varsinaisesti särökitaroita ainoastaan muutamissa kappaleissa niin sanotusti vallitsevassa roolissa. Yhden merkittävän eron aiempaan PMMP:hen tekevät myös Paula ja Mira, jotka laulavat albumilla entistä enemmän erillään ja molempien tuodessa omia äänenvärejään yhä laajemmin esille, muuttuu 'Veden varaan' nopeasti sekä soinnillisesti että laulullisesti rikkaammaksi albumiksi, jonka varrella PMMP ehtii kameleonttimaisesti uppoutumaan niin vahvoilla sävellyksillään kuin terävillä sanoituksillaankin monenlaisiin tarinoihin, joihin kuka tahansa voi omalla tavallaan samaistua.
'Veden varaan' on todellakin sävellyksiltään, vokalisoinneiltaan ja tunnelmiltaan yhä monisävyisempää PMMP:ta, mutta samalla albumi osoittautuu myös mitä hienoimmalla tavalla bändin kaikkein kantavimmaksi kokonaisuudeksi. Albumilla kuullaan kyllä todella monenlaisia sävellyksiä ja tunnelmia, mutta samalla niitä yhdistää entistä vahvemmalla tavalla yhtenäiset teemat ja tunnelmat, joista sanoitukset uppoutuvat hyvinkin tummiin maisemiin kaipuun, menetyksen ja lopullisuuden ympärillä, jolloin musiikin jo itsessään synnyttämä syvä emotionaalisuus korostuu entisestään. Albumilla on mukana joitakin perinteiseksi laskettavissa olevia PMMP-kappaleita törkeän tarttuvan ja räväkän 'Viimeisen valitusvirren', hyväntuulisen 'Merimiehen vaimon' ja puoliksi aavistuksen rönslyileväksi tilkkutäkiksi jäävän 'Se vaikenee joka pelkään' tapaan. Noin muuten 'Veden varaan' saa jopa hämmentymään uusilla sävyillään, joita äärimmillään tarjoavat sähäkkä 'Kuvia', polveilevasti tunnelmoiva 'San Francisco', vähintäänkin kieroutunut teknomainen 'Pariterapiaa' ja minimalistisesti koskettava 'Tulva'. Ainoastaan hieman kaksijakoisen päätöskappaleen jäädessä etäisemmäksi, viimeistelee PMMP upean albuminsa 'Lautturin' syvällä kauneudella, 'Taajaman' kaihoisuudella ja 'Lapsuuden lopun' nimensä mukaisella lopullisuudella. 'Veden varaan' ei ole välttämättä ihan yhtä röyhkeä ja sähäkkä albumi edeltäjiinsä verrattuna, mutta PMMP:n tunnistettava vetoavuuden ja kieroutuneisuuden yhdistelmä on jatkuvasti läsnä kaikessa melodioita, kertosäkeitä ja asennetta myöten.
Kolmen aiemman albumin värikkyyden perusteella saattoi jälleen luulla osaavansa varautua ihan kaikkeen PMMP:n kohdalla, mutta 'Veden varaan' osoittaa harvinaisen konkreettisesti, kuinka bändin takaa löytyvää kolmen koplaa ei kesytetä. 'Veden varaan' on ehdottomasti PMMP:n vahvin albumi tunnelmaltaan ja kappaleidensa kirjoltaan, mutta tämän ohella levy osoittaa myös, kuinka bändi kykenee luomaan todella kantavan ja vetoavan kokonaisuuden hieman joka suunnalle säntäilevien albumien vastapainoksi. Jo aiemmin PMMP on osoittautunut olevansa harvinaisen rajatonta ja värikästä musiikkia pystyyn kuolleen popin maailmassa, mutta 'Veden varaan' tekee PMMP:n tällaiseen lokeroon ahtaamisen entistä vaikeammaksi. 'Veden varaan' kätkee sisälleen sävellyksiään, sanoituksiaan ja tunnelmiaan myöten niin paljon erilaisia tinkimättömiä ulottuvuuksia, että todennäköisesti ristiriitaisesta vastaanotosta huolimatta sen voisi toivoa kasvavan bändin merkkipaaluksi. |
