Vaikka erittäin kovalaatuista tarjontaa on ollut toisinaan tarjolla monella suunnalla, on kotimainen puhdasverinen death-metal jäänyt monesti hieman liian aliarvostetuksi musiikinlajiksi. Tästä osoituksena ei toimi niinkään oikeiden death-metal bändien vähyys, vaan monien bändien tarve sotkea aina mukaan melodisuutta, thrash-metallia tai vastaavia aineksia, vaikka monien taidoilla pärjäisi jo ilman lisämausteitakin. Sotajumala on kuitenkin hieman erikoisempi kokoonpano, joka luottaa itse musiikin suhteen juuri perinteiseen death-metalliin, mutta on joko suomenkielen takia tai jostain muusta syystä saavuttanut ainakin kohtalaista huomiota maassamme. Ansaittua tämä onkin ollut, sillä jo pari vuotta sitten ilmestynyt debyyttialbumi Death Metal Finland ja sitä ympäröineet EP- ja split-julkaisut ovat sisältäneet hyvinkin vankkaa jälkeä. Kaikeksi onneksi Sotajumala ei ole lähtenyt myöskään sanoituksissaan ihan kaikkein tavallisimmalle tielle, sillä vaikka suomenkielinen death-metal herättää ensimmäisenä mielikuvia Cannibal Corpsen kaltaisen bändin sanoituksia suomentavasta bändistä, on Sotajumala tähdännyt sanoituksillaan paljon korkeammalle. Nyt toisen albumin myötä bändi nostaa panoksiaan myös muutenkin, sillä Teloitus ei ole ainoastaan aiempia julkaisuja monipuolisempi, vaan myös viimeistellympi kokonaisuus.

Mielikuvat ovat metallissa toisinaan erittäin hieno asia ja Sotajumalan suhteen nämä mielikuvat ovat harvinaisen vahvaa jälkeä. On nimittäin hienoa huomata, kuinka perinteinen death-metalli yhdistettynä Sotajumalan teemoihin saa aikaan kokonaisuuden, jossa kaikki osaset tukevat toisiaan. Pelkkä konsepti luo tietenkin Sotajumalan kohdalla sotaisan asetelman, mutta Sotajumalan tuodessa tähän mukaan monipuolista death-metalliaan, voi pian huomata yhdistävänsä tuplabasaritykitykset konekiväärin sarjatuleen, raskaimmat riffit panssariajoneuvojen jyräykseen ja hitaimmat riipivyydet vaikkapa suoranaiseen tuskaan. Ilman tätäkin Sotajumala death-metallina jopa aiempaa hienommin, kun mukaan on tuotu entistä dynaamisempaa yhdistelmää nopeampia ja hitaampia osia, varsinkin hitaamman death-metallin ollessa nykyaikana jopa liian aliarvostettua. Sotajumala ei kuitenkaan tyydy vain perinteisen death-metallin toteuttamiseen tasaisen vahvalla laadulla, minkä sijaan bändin tapa yhdistellä perinteistä brutaalisuutta ja tuoreempaa teknisyyttä poikii teemoihin yhdistettynä juuri mainitunlaisia tunnelmia. Kaikeksi onneksi Teloitus vie myös Sotajumalan soundit viimeistään nyt ansaituille tasoille, minkä ohella bändin muhkea taitavuus ei ole kadonnut mihinkään ja näin ollen taso vaikuttaa nousseen ihan joka puolella. Jo Death Metal Finland oli kaikin puolin onnistunut levytys, mutta viimeistään Teloitus osoittaa, miten paljon parempaa Sotajumala voikaan lopulta olla.

Sotajumala ei ehkä vieläkään tarjoa mitään niille, jotka nauttivat death-metallin törkyisenä ja mutaisena, mutta jos aseöljy ja puoliautomaattiase kelpaavat, luonnistuu Sotajumalalta omalaatuinen kokonaisuus sitäkin paremmin. Pitkin Teloitusta voi löytää sekä Death Metal Finlandilta tutuksi tullutta nopeasti, melko teknisesti ja millintarkasti tykittävää Sotajumalaa, mutta kun mukaan astuu entistä enemmän hitaista viilloista ja raskaasta murskaamisesta nauttivaa jälkeä, löytyy albumille nopeasti aivan uudenlaisia sävyjä. Pääpiirteittäin perinteisempää antia albumilla edustavat Tappaja ja tapettu, Kuolinjulistus, Verellä kirjoitettu ja. Eri ääripäitä sen sijaan yhdistellään mainiosti kappaleissa Arkku vailla vainajaa, Oikeutus ja Kidutus kun taas Riistetty viattomuus ja albumin muhkeasti päättävä Teloitus menevät suorastaan murhaavan hitaille tasoille saakka. Sotajumala on onnistunut tavoittamaan jo pelkässä kuljettelussa hienomman tasapainon debyyttiin nähden, joten kun riffienkin laatu vaikuttaisi vain nousseen ja mukaan on ujutettu sopivanlaisia liejuisia lead-melodioitakin kaiken rumuuden keskelle, rakentuu paketista hetkittäin liruttelevia sooloja laskematta vähintään tiivis kokonaisuus. Teloitus ei siis ole välttämättä death-metal albumien kuningas, mutta vähintään vankka askel Sotajumalan jyräävällä taipaleella.

Sotajumala teki vankkaa jälkeä jo ensimmäisellä albumillaan, mutta Teloitus on tästä huolimatta kaikin tavoin parempi albumi. Toisella levyllään Sotajumala ei luota enää niin paljon nopeaan tykitykseen, minkä myötä mukaan tulleet hitaammat osiot ja entistä tiiviimpi yhdistelmä musiikkia ja teemoja muodostaa jotain paljon vankempaa aiempaan verrattuna. Tätä voikin kutsua ehdottomasti luonnolliseksi kehitykseksi, jonka voi vain toivoa jatkuvan vielä tulevaisuudessakin. On nimittäin helppoa kuvitella tapoja, joilla Sotajumala voi viedä kokonaisuuttaan jopa vielä Teloitustakin paremmaksi, jos sekä sävellyksien, teemojen että näiden yhdistelmän kehitys jatkuu tällä tavoin. Jo Teloitus on nimittäin erittäin onnistunut albumi todella laadukasta death-metallia, joka ei välttämättä ole sitä kaikkein huikeinta jälkeä yksittäisiltä alueiltaan, kun taas nimenomaan kaiken yhdistelmä tekee Sotajumalasta jotain ainutlaatuisempaa. Jollain ilveellä Teloitusta voisikin sanoa death-metalliseksi versioksi Mardukin Panzer Division Mardukista tai verrata jopa Bolt Throwerin tuotoksiin, mikä tarkoittaa ainoastaan hyvää, sillä erilaisia sotateemoja ei ole läheskään aina yhdistetty metalliin onnistuneesti. Sotajumala kuitenkin jatkaa omaa operaatiotaan entistä paremmin tuloksin ja viimeistään Teloitus on vie kuulijansa suoraan ristituleen.