Melodista death metallia veivaava Noumena on päässyt urallaan jo kolmannen levyn rajapyykkiin asti. Kolmatta levyähän tunnetusti pidetään sinä vaikeimpana teoksena bändille kuin bändille, joten suurella mielenkiinnolla tähänkin teokseen joutuu tutustumaan. Bändin esittämä musiikki toimii ihan hienosti. Synkkää ja tunnelmallista metallia, joka perustuu vahvasti melodioihin ja tunnistettaviin sointukulkuihin. Melodista deathia on nykypäivänä vaikea tehdä omintakeisesti, mutta vaikkei Noumenan musiikki ehkä ole sitä kaikista omaperäisintä ja tuoreinta, niin siinä käytetään tuttuja elementtejä varsin harkitusti. Kliseet eivät kuulu lävitse vaikka kaikki tämä periaatteessa onkin kuultu useita kertoja aiemminkin toisten artistien levyillä.

Jotakin omaa tässäkin on, sellaista minkä takia sitä jaksaa kuunnella ennemmin kuin mitään geneeristä tusinabändiä. Sitä elementtiä on vaikea määrittää, mutta se on olemassa kuitenkin. Levy on harvinaisen tasainen kokonaisuus, mitään erityistä ykköstykkiä on vaikea eritellä sisällöstä ja levy toimii kokonaisuutena varsin hyvin. Epätavallisesti minua henkilökohtaisesti miellyttää enemmän levyn loppupuolisko kuin alkupää, mutta kummassakaan päässä ei ole mitään erityistä kriittistä vikaa. Tekniikankin puolesta levy täyttää kaikki normit, kaikki elementit soivat tasapainossa ja yksittäisten instrumenttien soundit on hyvät ja yllättävän perinteikkäät tämän kaltaiseen musiikkiin. Solistin äänenkäyttö on miellyttävää vaihdellen kaikki genrelle tyypilliset tyylit lävitse murisemisesta aina rähjäämiseen asti. Laulusuoritus on yllättävän vaivattoman kuuloinen eikä vaikuta mitenkään siltä että vokaalit mentäisiin solistin oman staminan äärirajoilla.

Bändin vahvuuksiin kuuluu ennen kaikkea kitaratyöskentely, jonka tyyli vaihtelee raskaasta runttauksesta aina tyylikkäisiin arpeggioihin ja leadeihin. Yhteistä tälle kaikelle on se, että kokonaisuus on tarkkaan harkittu ja vuorottelu erilaisten osien välillä toimii hyvin saumattomasti. Mitenkään yksinkertaista ja suoraviivaista Noumenan esittämä musiikki ei aina ole, joskus rytmitykset ja sävelkulut ovat hyvinkin kummallisia, perinteisistä ratkaisuista eroavat tahtilajit ja sävelkulut saattavat karkoittaa osan geneerisemmän musiikin faneista.

Anatomy of Life on hieman haastavampaa musiikkia kuunnella kuin keskimääräinen death- tai mikä tahansa muu metalli tänä päivänä sortumatta kuitenkaan progeiluun ja vastaavaan. Noumenan kolmas levy on varsin asiallinen paketti melodeathia syksyn pimentyviä iltoja piristämään tai synkistämään. Anatomy of Life on genren ystäville tutustumisen arvoinen levy, se ei sisällä sitä kaikista vaikeinta ja äärimmäisintä deathia missään nimessä mutta kuitenkin sisältöä löytyy enemmän kuin keskivertaisesta genren edustajasta.