Aikaa pääkaupunkiseutulaisen Crimfallin synnyinhetkien ja ensimmäisen albumin julkaisun välillä ehti kulua jopa tavallista vähemmän, mutta tästä huolimatta kolmikosta jo laajemmaksi joukoksi kasvanut yhtye on ehtinyt laajentaa ilmaisuaan sitäkin laajemmille suunnille. Synnyttyään sen kummemmin tyyliään ennakkoon määrittelemättä, vangitsee Crimfall sisälleen erilaisia piirteitä niin äärimetallin, folkahtavamman metallin kuin elokuvamusiikinkin äänimaisemista, mistä muodostuu Jakke Viitalan sävellyksien sekä Mikko Häkkisen ja Helena Haaparannan vokalisointien voimin aivan omanlaisensa yhdistelmä eeppisen metallin maailmaan. Debyyttialbumi As the Path Unfoldsin julkaisun ollessa vain yhden kulman takana, joutuivat Jakke Viitala ja Mikko Häkkinen tentattavaksi kaiken taustoista.

Vaikka Crimfall sai jo viime vuoden puolella valmiiksi ensimmäisen albuminsa, perustettiin yhtye vasta vuonna 2007, vaan oliko jo ennen tätä vastaavanlainen projekti liikkunut tajunnan uumenissa?

Jakke: Sanotaan näin, että vaikka Crimfall perustettiin vuonna 2007, oli jonkinlainen tarve soittaa aivan tietynlaista musiikkia ollut olemassa jo jonkin aikaa. Vielä samana vuonna etsin pitkin nettiä bändiä itselleni ja kävin läpi nimenomaan sellaisia ilmoituksia, joissa etsittiin bändeihin soittajia. Sieltä ei oikein löytynyt sellaista bändiä, joka olisi vastannut täysin sitä omaa määrittelemätöntä mieltymystäni, kun monilla tuntui olevan hieman liian suuri tarve lokeroida itsensä omaan makuuni liian ahtaasti. Muistaakseni samoihin aikoihin kiroilin tätä samaa asiaa Mikolle töissä saakka ja tähänhän Mikko taisi jo tuolloin tuumailla, että kannattaisiko vain yksin tein perustaa oma bändi sen sijaan, että lähtisin tekemään itseni kanssa kompromisseja jonkun muun näkemyksien tähden.

Kun Crimfallin ensimmäiset siemenet oli istutettu, ei koko bändi kuitenkaan syntynyt hetkessä, minkä sijaan Crimfall haki jopa kokoonpanoltaan muotoaan vielä jonkin aikaa tämän kaiken jälkeen.

Jakke: Taisi kestää peräti puoli vuotta, ennen kuin tohdin kysyä Mikkoa mukaan tähän projektiin, vaikka hän sitä oli tavallaan alunperin ehdottanutkin! Mikon mukaan tuleminen oli kuitenkin tuolla kysymisellä selvä, joten kaikki oli tässäkin tapauksessa vain kysymisestä kiinni. Helenan taidot olin sen sijaan onnistunut paikantamaan varsinkin Taceren albumilta jo aiemmin, mutta tämänkin palasen kohdalleen loksahtaminen kesti ainakin sen puoli vuotta, kun Helena oli aluksi hieman epäileväinen materiaalin itsensä suhteen. Lopulta Helena päätti kokeilla hieman taustojen laulamista ja vastaavaa, kun olin sinne suuntaan ne muutamat ensimmäiset näytteet laittanut ja lopultahan siinä kävi niin, että Helena päätyi laulamaan albumilla "hieman" enemmän taustojen lisäksi.

Mikko: Olin itse asiassa itsekin hieman skeptinen sen suhteen, miten tämä oma varsin black-metallinen äänialani soveltuu tämän kaltaiseen musiikkiin ja jossain vaiheessa olin vielä vähällä kokeilla selvästikin erilaisia lähestymistapoja juuri Crimfallissa. Lopulta päätin kuitenkin kokeilla ihan sillä skaalalla, minkä hallitsen parhaiten ja kuten arvata saattaa, sillä tiellä ollaan edelleen ja monella tavalla nämä Crimfallin ensimmäiset äänitteet yllättivät itsenikin. Vaikka omat taustat ovatkin ääntelyn kannalta siellä Emperorien ja muiden suunnalla, toi juuri tämä hyvää kontrastia levylle saakka.

Kaiken saatua alkunsa keskittymisestä omaan projektiin johonkin toiseen bändiin liittymisen sijaan, antoi tämä luonnollisesti Crimfallille melkoisen vapaat mahdollisuudet musiikin tyylin suhteen?

Jakke: Omien kuuntelutottumuksien skaala on ollut jo pitkän aikaa sen verran laaja, että esimerkiksi puhtaimman metallin tai vastaavasti jonkinlaisen tunnelmamusiikin tekeminen tässä mielessä ei olisi ollut yksinään sitä kaikkein palkitsevinta mahdollista itseään noin luovuuden kannalta. Crimfallin tyyli ei ole vieläkään kiveen kirjoitettu ja se ei todellakaan ollut sitä siinä vaiheessa, kun aloin näitä osasia kokoamaan yhteen, mutta jollain tavalla se rakentui osa osalta oman musiikkimakuni ja tämän kokoonpanon ympärille. Siinä vaiheessa kun tajusi pitelevänsä suurinta osaa langoista omissa käsissään ja keränneensä näin upeat vokalistit Crimfallin taustoille, saattoi sitä suuntausta keskittää hieman selkeämmin ja Where Waning Winds Leadhan oli eräänlainen kipinä kaikelle.

Jo varhaisessa Crimfallissa on ollut mahdollista kuulla aineksia niin äärimetallista ja soundtrackien maisemista aina eeppisyyksiin ja folkahtavuuksiin saakka, joiden kaikkien läsnäololle on syynsä.

Jakke: Joku saattaa kenties kokea tämän yllättävänä, mutta nimenomaan metalliselta kannalta se suurin vaikuttaja itselleni Crimfallin kannalta lienee ollut ihan kotimainen Turisas. Jos ei muuten, niin ainakin siltä kannalta, millä tavalla bändi on onnistunut juuri metallin, orkesterien ja folkahtavuuksien yhdistelmässä aivan ainutlaatuisella tavalla. Tietenkin kosketusta sinne äärimetallisempaankin suuntaan löytyy klassisia Dimmu Borgireja myöten, joten eivät ne repivimmätkään riffit ihan tyhjästä ole syntyneet. Mitä taas tulee Crimfallin folkahtavampaan puoleen, niin toki siihen ovat vaikuttaneet ihan puhtaasti folkimmatkin yhtyeet Garmarnan tavoin, mutta en voi lähteä yhtään vähättelemään vaikkapa Moonsorrowin ja Finntrollin vaikutusta. Orkestraalisempi puoli Crimfallista on sen sijaan saanut eniten vaikutteita juuri elokuvamusiikista Danny Elfmanin ja Michael Kamenin tavoin, eikä niinkään puhtaasti klassisesta musiikista tai muuten perinteisimmästä orkestroinnista.

Suhteellisen massiiviseen tyyliinsä nähden Crimfall saavutti kuitenkin nykyisen muotonsa varsin nopeasti, mutta millaisia teitä tämä lopullinen kiteytyminen lopulta tämän kaiken keskellä tapahtui?

Jakke: Viimeistään siinä vaiheessa kun saimme valmiiksi demon Burning Winds, alkoi itsekin ihan selvästi kuulla, millainen osien summa Crimfallissa parhaiten toimii ja mikä osuu ennen kaikkea hienoimmalla tavalla yksiin kahden todella erilaisen laulajan kanssa. Se demo oli oikeastaan itsellekin todella tärkeä asia, koska se osoitti samalla itselle selkeästi sen, millä tavalla Crimfallin osaset toimivat parhaiten yksiin, mihin omat rahkeet riittävät varsinkin orkestrointien suhteen ja niin edelleen. Suhteellisen nopeastihan tämä kaikki oikeastaan tapahtui, mutta toisaalta tämä Crimfallin summan rakentuminen tapahtui aika luonnollisesti juuri oman musiikkimakuni, laulajien ja tuon demon kautta, jolloin mitään ei oikeastaan tarvinnut ennen levyn tekemistä miettiä liikaa.

Ilmeisesti juuri mainitun Burning Winds-demon myötä kiinnostus heräsi aina kauempana Euroopassa saakka, mikä poiki Crimfallille nopeasti sopimuksen vanhan kunnon Napalm Recordsin kanssa.

Jakke: Kyllä siellä Napalm Recordsilla vain kummasti innostuttiin tuosta demosta ja itseään ei sinne suuntaan tarvinnut tyrkyttää yhtään enempää tuon jälkeen, kun yhtiöllä oli ilmeisen päättäväisesti päätetty, että Crimfall tullaan sinne joukkoon nappaamaan. Varsin lyhyt aikahan tässä on kulunut vielä promotoimisen ja muiden kanssa, mutta varsin hyvin Napalm Records on kyllä panostanut meihin, eli ihan alku innostukseen tuo ei tainnut jäädä. Saa nähdä millaisena ajatukset pysyvät nyt ensimmäisen levyn jälkimainingeissa. Sopimushan on mitä mainioin juuri tällä hetkellä, mutta jos asiat eivät As the Path Unfoldsin kohdalla mene ihan toivotulla tavalla, ei jatkostakaan kannata liiemmin haaveilla. Ainakin voi siihen asti olla tyytyväinen siihen, että asioiden eteen on tehty jotain.

Crimfallin asema uutena bändinä ei ole välttämättä nyt vuonna 2009 kaikkein helpoin, kun osittain samoista aineksista koottuja bändejä on nähty kymmenen vuoden sisällä hyvinkin runsaasti.

Jakke: Jossain vaiheessa sitä tavallaan tiedosti sen riskin, että tälle tielle lähtiessään tulee olemaan tavallaan yksi monista joidenkin korvissa, vaikka itse tiedostaakin hyvin vahvasti ne puolet, jotka tekevät Crimfallista aivan oma tapauksensa. Jos olisin alkanut miettiä tätä asiaa enemmän, olisi Crimfall varmasti kuollut jo ennen todellista syntymistäänkin, mutta yllättävän nopeasti sitä saavutti sen oikeanlaisen tasapainon ajatuksissaan tämän asian suhteen. Vaikka kaikenlaisia niin sanottua eeppistä ja folkahtavaa metallia vastaavilla vaikutteilla soittavia bändejä onkin olemassa paperilla monia, on ainakin itselläni ollut alusta alkaen vahva usko siihen, että jossain tämän tyylikirjon ja kokoonpanon keskellä elää niin vahvasti nimenomaan Crimfall, ettei siitä kannata päästää irti.

Mikko: Itse olen itse asiassa ollut Crimfallin suhteen ihan samassa veneessä, missä varmasti monet bändiin tarttuvat tulevat lähiaikoina olemaan. Ihan kuten olin skeptinen omien ääntelyjeni tällaiseen musiikkiin sopimisen suhteen, epäilin aika pitkään ihan Crimfallin alkutaipaleella, että ainakin paperilla tässä lähdetään nyt hiihtämään hieman liian kynnettyjä latuja. Ennakkoluulot karisivat kuitenkin aika nopeasti, kun kuuli tuloksia ihan konkreettisesti kaikkine värikkyyksineen, tunnelmineen ja erityisesti orkestereineen, jolloin itselleni mikään ei ollut enää epäselvää.

Joka tapauksessa monilta suunnalta kuuluu jatkuvasti huuteluja, kuinka niin sanottua folkahtavaa ja eeppistä metallia ilmaantuu jatkuvasti liikaa ja sitäkin heikommalla laadulla, joten onko näin?

Jakke: Mitä varsinkin MySpacesta käsin on saanut huomata, niin kyllähän tuota tarjontaa varsinkin Keski-Euroopassa riittää yli äyräidenkin. Ihan yksittäisiä tapauksia sen enempää osoittelematta niitä aikamoisia koheltajia tulee kyllä vastaan huomattavasti enemmän, kuin oikeasti johonkin bändinsä idean perustavia tapauksia. Ainahan musiikissa on käynyt niin, että jonkin uuden suunnan näyttäjiä matkitaan hieman liiankin tarkasti, mutta kyllä tämän eeppisfolkahtavan metallinkin kanssa on käynyt toisinaan niin, että aidan matalimmasta kohdasta kuljetaan selvästi useammin. Ei tässä ole tarkoitus katsoa ketään erityisesti alaspäin, mutta on se välillä hieman surullista kun huomaa jonkun tekevän musiikkia puhtaasti siltä matkimisen ja jopa suoran kopioimisen pohjalta.

Kokoonpanon muovautumisen ja ainkaiseksi jääneen demon jälkeen Crimfall olikin jo valmis ensimmäisen albuminsa työstämiseen, mutta millaisista lähtökohdista liikkeelle oikeastaan lähdettiin?

Jakke: Osa albumilla saakka kuultavista kappaleistahan oli jo valmiina, ennen kuin lopullista sopimusta Napalm Recordsin kanssa oli saatu edes valmiiksi. Voisin oikeastaan väittää, että demon jälkeen tapahtunut eräänlainen valaistuminen Crimfallin suhteen heijastui kuitenkin lopputuloksiin niin, että ne As the Path Unfoldsin parhaimmat raidat syntyivät vasta tämän jälkeen. Kun albumia lähdettiin konkreettisesti toteuttamaan ja varsinkin äänittämään, tiesimme jo aika tarkkaan millaista kokonaisuutta ja varsinkin soundia Crimfallille haemme. Aiemmin asiat olivat edenneet aika luonnollisilla tavoilla ja ehkä hieman suuntaa hakien varovaisesti, kun taas tämä tietynlainen määrätietoisuus johti sitten puolestaan siihen aika pitkälle menneeseen täydellisyyden tavoitteluun.

As the Path Unfoldsia hierottiinkin lopulta peräti viiden kuukauden ajan kaikkine äänityksineen ja vaiheineen, mutta oliko tulokset huomioiden kaikki tämä pikkutarkkuus kaiken tämän ajan arvoista?

Jakke: Kyllähän As the Path Unfolds huomattavasti paremmalta kuulostaa, kuin mitä meille annetun budjetin perusteella olisi voinut toivoa! Kaiken tämän hieromisenhan mahdollistivat hyvin pitkälti kaverisuhteet, kun levy-yhtiön tarjoaman budjetin puolesta päästiin kyllä äänityksissä pitkälle, mutta miksausta työstettiin vielä paljon pidempään niin sanotusti kotikonstein. Jos nyt lähtee kuvitteleman tilannetta, jossa albumi olisi äänitetty, miksattu, masteroitu ja viimeistelty vain muutamien viikkojen aikana, ei siitä olisi varmasti tullut yhtään mitään. Nyt tänä aikana ehti sentään tuumia ja kokeilla erilaisiakin ratkaisuja. Kävihän se tietenkin hieman puuduttavaksi ja alkoi mennä välillä perfektionisminkin puolelle, mutta ainakaan painavia kompromisseja ei ollut tarpeen tehdä.

Synnyttyään yhden miehen projektina, on Crimfall mitä ilmeisimmin jo As the Path Unfoldsilla laajentunut vastuultaan hieman bändimäisemmäksi kokoonpanoksi albumin kokonaisuuden kannalta.

Jakke: Siinä vaiheessa kun puhutaan minusta jonkinlaisena Crimfallin luovana voimana, kannattaa aina ehdottomasti muistaa, että Mikko on tehnyt limaista balladiamme lukuun ottamatta albumille kaikki sanoitukset ja Helena vastannut sitten tästä mainitusta poikkeuksesta. Noin muutenkin Crimfall on syntynyt hyvin pitkälti niin, että suurimpien kuvioiden suhteen olen ollut itse vastuussa aika suuresta osasta albumilla kuultavista jäljistä, mutta sen sijaan varsinkin laulusovituksissa itselläni on ollut lähinnä suunnitelmia siitä, millaista ääntä missäkin kohdassa käytetään. Aluksi tämä eteni aika perinteisesti tulkiten laulajien osalta, mutta lopulta albumille saakka pääsi Helenaltakin muutamia oikein hienoja melodioita ja muutenkin As the Path Unfoldsista muodostui osiensa summa.

Crimfallin sävellyksien koostuessa monista eri puolista äärimetallisimpia ja massiivisimpia aineksiaan myöten, voisi myös säveltämisen kuvitella tapahtuman hyvinkin monessa vaiheessa ja osissa?

Jakke: Periaatteessa kaikki kappaleet As the Path Unfoldsille ovat syntyneet siltä perinteiseltä pohjalta, eli ensimmäisenä olen tehnyt aina kaiken rumpujen, bassojen ja kitaroiden voimin. Tämän jälkeen alan koristella kappaleen perimmäisintä runkoa ja rakennetta varsinkin orkestereilla ja tehosteilla, kunnes sävellykset ovat paisuneet jo sen verran, että niistä karsiutuu lopulta aina joitakin osia pois ja samalla mukaan tulee yhä selkeämmin kertosäkeitä, C-osia ja muuta vastaavaa. Tuo sävellystapani on oikeastaan aika määrittelemätön prosessi, joka saattaa lähteä liikkeelle ihan perinteisimmällä metallisella tavalla, mutta lopulta kappaleiden valmistuttua niiden alkuperäinen ajatus on saattanut muovautua lähes täydellisesti musiikin ruokkiessa luovuutta pidemmälle.

Folkahtavan ja eeppisen metallin kannalta Crimfall ei osu niinkään lajinsa tunnelmoivimman ja massiivisimman tai tarttuvimman ja suoraviivaisimman materiaalin joukkoon, vaan johonkni tälle välille.

Jakke: Joitakin niin sanottuja mahdollisuuksia olen kyllä jättänyt ihan suosiolla väliin ja yksi näistä on juuri se suoraviivaisin humppa kaikkine komppeineen ja rallatteluineen. Onhan siellä muutamissa biiseissä sitä silkkaa joikaamista, muutamia tunnistettavia instrumentteja ja tietynlaista melodiakieltä hieman, mutta ne eivät nouse oikeastaan missään vaiheessa sellaiseksi juomalaulujen meininkiä tavoittelevaksi tyyliltään. Mitä taas tulee tähän eeppisempään puoleen Crimfallista, niin en ole oikeastaan koskaan osannut jumittaa sävellyksissäni sillä maalailevalla tavalla. Mikkokin taisi joskus sanoa, että minulla on kultakalan kärsivällisyys ja se kuuluu varmasti Crimfallissakin, jossa osat ja tunnelmat saattavat vaihtua saman kappaleen sisällä hyvinkin kaavattomalla tavalla.

As the Path Unfoldsilla kuultavat melodiat ja teemat eivät todellakaan liiku siellä riemukkaimmilla mahdollisilla suunnilla, minkä sijaan vallassa ovat eeppisyys, tummuus ja vääjäämättömyys.

Jakke: Jollain tavalla se oma taju melodioitten suhteen on tullut aina juuri niistä eeppisemmistä soundtrackeista, eikä siihen sekaan ole päässyt pahemmin sitä osastoa Disney sekoittumaan, puhumattakaan sitten vaikkapa tästä humpahtavasta folkista noin metallin kannalta. Jotenkin sellaiset massiivisemmat melodiset teemat ovat olleet aina lähellä sydäntä myös soundtrackeilla ja sitä henkeä halusin vangita alusta alkaen myös Crimfalliin. Monet puolet As the Path Unfoldsilla perustuvat jonkinlaisiin vastavoimiin, eli vaikka ne kaikkein kepeimmät pillipiiparimelodiat albumilla vältelläänkin, on siellä mukana sitä valoisampaa ja eeppisempää maalailuakin ja tämähän saa tietenkin albumin synkimmät ja raaimmat puolet vaikuttamaan yhä tummemmilta tunnelmiltaan.

Suureellisten teemojensa ohella Crimfallin uumenista löytyy myös aimo annos äärimetallisempaakin verta, jolloin albumin raskaampi anti kitaroineen ei jää vain suurempien linjojen komppaamiseksi?

Jakke: Jostain alitajunnastahan se tietynlainen kitaroiden ja metallisuuden osa on tähän kaiken sekaan tietenkin tullut, eli syytetään siitä vaikkapa Dimmu Borgirin, Meshuggahin ja Panteran kaltaisia raskaita bändejä. Crimfall on aika selkeällä tavalla monien erilaisten maailmojen yhteentörmäys, jossa kaikki musiikin eri puolet juontavat juurensa eri puolille. Tarkoituksenani ei ollut missään tapauksessa lähteä tekemään vaikkapa suureellisilla orkestroinneilla höystettyä metallia tai päinvastoin metallilla höystettyä soundtrackia. Kaiken sen säveltämisen ohella tapahtuneen sovittamisen ohella vain tuli selväksi metallisemmaltakin kannalta, että monet kappaleet vaativat ehdottomasti sitä äärimetallisintakin terävyyttä, vaikka se sitten saattaakin karsia kuulijakuntaa aikalailla.

Vokalisointien kannalta Crimfall on paperilla melko perinteinen yhdistelmä dramaattisia naislauluja ja äärimetallisempia ääntelyjä, mutta käytännössä toteutus ei olekaan sitä ihan tavallisinta jälkeä?

Jakke: Kaiken lähtökohta oli ihan alussa aika loogisesti se, että Helena laulaa melodisempaa antia vaativat kohdat ja Mikko puolestaan sitten sitä aggressiivisempaa puolta. Sellaisen perinteisen Kaunotar & Hirviö -asetelman nämä vokalisoinnit rikkovat jo pelkästään sillä, että niissähän ei ole kyse minkäänlaisesta vuoropuhelusta muuten, kuin ehkä dynaamisuuden kannalta. Kyllä me aika paljon mietittiin ihan yhdessä sekä Mikon että Helenan kanssa fiilispohjalta noita lauluja ja studioon saakka vokalisoinnit elivätkin todella paljon. Ei vokalisoinneissa silti mihinkään äärimmäisiin erikoisuuksiin pyritty, eli kyllä siellä sellaisia aika perinteisiä vuorotteluja löytyy hyvinkin paljon, mutta samalla niitä kaavojakin rikottiin ja ennen kaikkea äänet sopivat mahtavasti yhteen.

Pitkin As the Path Unfoldsia kuultavat sanoitukselliset teemat liikkuvat jopa Crimfallin musiikkiin verraten hyvinkin synkillä ja salaperäisillä suunnilla kaikkein yksioikoisimpien teemojen sijaan.

Mikko: Kirjoittelin sanoituksia hyvin pitkälti musiikin ehdoilla, huomattuani miten monipuoliset mahdollisuudet Crimfallin monien tunnetilojen musiikki antaa sanoituksille kaikkine erilaisine ääripäineen. Aika eeppisillä linjoillahan albumilla edetään ja tavallaan halusin tuoda tätä ilmi myös sanoituksissa, jolloin mukana on kyllä lajiin sopien paljon tarinoita taisteluista ja menetetyistä menneistä ajoista, mutta kaikki on sidottu aika tummiin tunnelmiin. Jo ihan omien äärimetallisten vokalisointieni takia toin mukaan sellaista omanlaistani black-metallilta kalskahtavaa symboliikkaa, mikä tuo albumin linjoille musiikin tavoin aika vahvoja kontrasteja vasemman käden polun ja luciferiaanisen teologian tavoin, jotka ovat kuitenkin melko vahvasti symbolismin verhoamia.

Kokonaisuudessaan As the Path Unfolds pidättäytyy mitaltaan kolmessa vartissa, mutta jo tämän suhteellisen hillityn keston varrelle mahtuu monipuolisia tunnelmia monilta erilaisilta suunnilta.

Jakke: Ajatuksena ei ollut missään vaiheessa lähteä tekemään sellaista puuduttavaa levyn täyttävää eeposta, joka ei välttämättä tällä Crimfallin tyylillä olisi millään kantanut moista mittaa. As the Path Unfoldsille on vangittu aikalailla kaikki ihmismielen tunnetilat niiden valoisimpia ja synkimpiä puolia myöten, jolloin tunnelmista löytyy kaikenlaista herkimpien rakkaustarinoiden ja repivimpien taisteluiden kautta suureellisempiin teemoihin saakka. En tunne levylle jääneen minkäänlaisia täytekappaleita, minkä sijaan pidimme kokonaisuuden kompaktina ja sitäkin kirjavampana, enkä ainakaan usko, että kukaan haluaa tämän levyn kohdalla hypätä seiskabiisin jälkeen suoraan viimeiseen raitaan. Jollain tavalla Crimfallille vaikutti sopivan juuri tällainen tapa puristaa keskimittaiseen kestoon mahdollisimman paljon kaikkea.

Kaikkine metallisimpine ja massiivisimpine puolineen As the Path Unfoldsin äänimaailma ei varmasti syntynyt helposti, vaatien hyvin paljon suurempien linjojen ja yksityiskohtien tasapainottamista?

Jakke: Kyllähän tämän albumin viimeistelyn vaikeudesta kertoo jotain sekin, että muutamia kuukausia siinä kaiken keskellä todellakin vierähti. Pakko on silti myöntää, että kaikesta tästä huolimatta muutamia kompromisseja kokonaisuuden varrelle mahtui nimenomaan soundillisesti, mutta veikkaanpa niiden särähtävän lähinnä omaan korvaani. Suurimmat haasteet tulivat kyllä laitteistojen puolelta, kun parhaimmillaan pyörittelimme kaiketi pariakin sataa raitaa ja plugareita, mikä vaati kyllä todella paljon kärsivällisyyttä. Noin kokonaisuuden kannalta tuo äänimaailman hierominen oli kuitenkin ehdottoman kannattavaa, sillä As the Path Unfolds ei ainakaan nykyisellään kuulosta missään tapauksessa muoviselta, vaan soundi tukee hyvin raaimpia ja massiivisimpia puolia.

Visuaalisesti Crimfall tulee erottumaan jo debyytillään monesta joukosta nimenomaan kansitaiteiden suhteen, joissa on hyödynnetty tuttujen teemojen ohella silmiinpistävää värimaailmaa.

Jakke: Kansistahan on vastuussa Belgian lahja kansitaiteiden maailmalle, Chris Vervin, joka on ollut vastuussa tällaisen genren kansita aika usein aiemminkin. Yksinkertaisesti ohjeistamalla ja sanoituksia tutkailemallahan nuo kannet kansivihkojen kuvastoineen syntyivät lähes nykyisenlaisekseen. Tässä vaiheessa tuli oikeastaan ainoat painavat kommentit levy-yhtiön puolesta, kun siellä oltiin hieman sillä kannalla, että kansissa tulisi olla enemmän tuollaista räiskyvää väriä, tulen punertavaa ja muuta vastaavaa, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Kannen perimmäisimpänä ideanahan on olla musiikin tavoin yhtä aikaa eeppistä ja tunnelmallista, mutta samalla symbolista, minkä takia kannen todellinen olemus onkin parempi jättää tyystin jokaisen tulkittavaksi.

Tulevia keikkoja ajatellen Crimfall sai juuri alkuvuodesta kiinnitettyä myös tulevan live-kokoonpanonsa As the Path Unfoldsin sessioporukan jatkeeksi, mikä ei kuitenkaan tapahtunut mutkitta?

Jakke: Etsiessämme sessioporukkaa studioon eräänlainen plussa oli alustalkaen, jos soittajalla oli mahdollista päästä jatkamaan Crimfallissa myös pidempään ja varsinkin keikoille saakka. Rumpalimme Janne Jukaraisen kanssa oli jo alusta alkaen selvää, että hän haluaisi soitella myös keikkoja, kun taas päinvastoin Henun kanssa oli heti selvää, että osuus tulisi jäämään ainoastaan albumille. Basistia haimme ihan julkisestikin jonkin aikaa ja vastauksiakin tuli jonkin verran, mutta Miska löytyi tästä huolimatta Helenan toimesta konservatoriosta ja mieshän lähti soittamaan nimenomaan kitaristina bassoa. Henuhan teki alunperin bassot levylle siltä pohjalta, ettei niitä tarvitse koskaan soittaa livenä, mikä asetti Miskalle riman aika korkealle ja se onneksi ylittyi.

Tämän kokoonpanon voiminhan Crimfallin olisi tarkoitus lähteä keikkailemaan laajemminkin, mikä saattaa toki varsinkin aluksi olla muutamia irtokeikkoja lukuun ottamatta vaikeasti saavutettavissa?

Jakke: Muutamien mutkien kautta saimme pienellä avustuksella järjestettyä Crimfallille kunnolliset levyjulkkaribileet, joka tapahtuu levyn ilmestymisviikon perjantaina Dante's Highlightissa. Illastahan tulevat vastaamaan Avathar ja Crimfall, joilta molemmilta kuullaan vajaan tunnin setti ja suurin osa As the Path Unfoldsistakin tärähtää ilmoille meidän keikallamme. Toivottavasti tämä keikka toimii jonkinlaisena ovien avaajana laajemman keikkailun suhteen, sillä tällä hetkellä mitään suurempaa ei ole tarjolla. Nyt kun tämä kokoonpano on kasassa, olisi ehdottomasti hienoa päästä soittamaan kunnolla keikkoja ja vielä parempaahan olisi, jos pääsisimme soittamaan kunnon rundia vaikkapa jonkin suuremman lajin edustajan kanssa, mikä tuntuu toistaiseksi aika etäiseltä haaveelta.

Vielä ennen laajempaa keikkailua on tietenkin mahdollista hieroa Crimfallin elävää antia oheis vermeineen kuntoon, jonka myötä bändi voisi alusta alkaen olla ehta oma itsensä myös lavalla.

Jakke: Tietenkin sitä toivoo, että saamme alusta alkaen aikaiseksi todella hyvän meiningin sekä yleisöön että lavalle, mistä jälkimmäisen suhteen treenit ensimmäisistä lähtien ovat antaneet lupaavaa osviittaa. Noin muuten pyrimme kyllä tuomaan Crimfallin lavoillekin asti Crimfallin näköisenä, mikä nyt ei tarkoita mitään mielettömiä puvustuksia tai lavasteita, mutta jotain pientä on kyllä luvassa jo debyyttikeikalta lähtien. En nyt tiedä miten suurta mielenkiintoa meillä olisi tätä kaikkea viedä tämän pidemmälle noin muutenkaan keikoilla, mutta ainakin promokuvat kertovat varmasti oman osansa Crimfallin visuaalisesta ilmeestä ja pienillä mutta sitäkin tehokkaammilla tehosteilla tätä tullaan tuomaan ilmi myös keikoilla, tulevaisuudessa ehkäpä jopa kasvavissa määrin.

Vielä pidemmälle tulevaisuuteen kurkistettaessa on helppoa arvella, ettei Crimfallin taru tule jäämään yhteen albumiin, vaan päinvastoin jatkumaan jo hyvinkin pian debyyttialbumilta eteenpäin?

Jakke: Itselläni on ollut jo pitkään sellainen elämäntapa, että uutta musiikkia syntyy oikeastaan viikottain ja jopa hieman liikaakin siihen nähden, miten paljon sitä tulee koskaan olemaan mahdollista julkaista tai tuoda muutenkaan esille. Sanotaan näin, että materiaalia on jo aika paljon kasassa Crimfallin toista albumia varten, mutten usko että pääsemme sitä vielä tämän vuoden puolella työstämään. Asiat riippuvat hieman siitäkin, miten tämä debyytti nyt otetaan vastaan ja aukeavatko ovet kiertueillekin saakka hieman enemmän. Noin muuten luovuutta Crimfallin suhteen löytyy kyllä ehdottomasti ja oikeastaan vieläkin enemmän odotan sitä, millaista musiikkia tulemme saamaan aikaiseksi, kun kappaleet tulevat saamaan yhä enemmän tulikastetta treeniksellä saakka.

Jo As the Path Unfolds on monella tapaa laajojen kontrastien albumi, mutta millaisille tästä eteenpäin tekisi mieli liikkua musiikillisesti, vaikkapa sitten tulevan kakkosalbumin muotojen suhteen?

Jakke: Tällä hetkellä tuntuu ihan siltä, että Crimfall on aste asteelta löytänyt yhä varmemmin sitä omaa tyyliään, mikä se tyyli sitten ikinä onkaan. Tämä on tapahtunut jo nyt vaiheittain ensin omista puuhailuistani, sitten demon kautta bändinä albumin työstämiseen ja lopulta As the Path Unfoldsille saakka, mutta tiedän jo nyt varmaksi, että tämä kaikki tulee etenemään vielä moneen kertaan erilaisille suunnille. Vaikka se niin perinteiseltä tuntuukin, niin veikkaisin kontrastien laajenevan toisella albumilla entisestään ja samalla haluaisin myös antaa upeille vokalisteillemme vielä enemmän tilaa, tinkimättä kuitenkaan Crimfallin instrumentaalisista tunnelmista. Sanotaan vaikka näin, että paikoillemme emme jää polkemaan, vaan tulemme vaeltamaan vielä monille erilaisille suunnille.

Sanotaan että Crimfall saavuttaa tavoitteensa ja pääsee täyttämään koko sopimuksensa levy-yhtiönsä kanssa ja elämme vuotta 2015, jolloin Crimfall on julkaissut millaisen neljännen albuminsa?

Mikko: Jos emme ole sattumoisin tyytyväisiä Napalm Recordsin toimintaan, tulee Crimfallin neljäs albumi olemaan tietenkin puhdasveristä saksalaista humppaa sopimuksentäyttöalbumin merkeissä, ellemme sitten päädy tekemään sen sijaan countrya. Tässä vaiheessa Crimfall on täysin vieraantunut juuristaan ja haluaa täyttää sopimuksen hinnalla millä hyvänsä, päästäkseen folk-lafkalle.

Jakke: Tätä on mahdotonta arvella edes leikillään, kun ottaa huomioon, millaisella vauhdilla olemme puolessatoista edenneet. Crimfall on jo nyt kulkenut aikamoista vauhtia niistä ensimmäisistä viritelmistäni tälle ensimmäiselle albumille, etten edes osaa arvella, missä olemme tämän vauhdin säilyessä puolentoista vuoden päästä. Ehkä teemme neljättä albumia toisen sijaan debyytin seuraajaksi!

Sen sijaan että tuokio saisi päättyä Crimfallin perimmäisimmän hengen mukaisesti raskaan musiikin parissa, utelemmekin, mitkä mahtavat olla ne kaikkien aikojen ikimuistoisimmat soundtrackit?

Mikko: Nehän ovat tietenkin elokuvista Braveheart, Gladiator ja Conan the Barbarian!

Jakke: Meillähän ei taidakaan olla yhtään samaa! Itse sanoisin puolestani, että Lord of the Ringsien parhaimmat palat, Passion of the Christ ja Band of Brothers, ilman mitään erityistä järjestystä.





Crimfallin debyytti "As the Path Unfolds" julkaistaan 25.02.2009
Näytteitä albumilta MySpacessa: www.myspace.com/crimfall
Yhtyeen kotisivut osoitteessa: www.crimfall.com

Haastattelu © Korroosio.fi
Kuvat © Crimfall

Haastatteli: Aki Nuopponen